Meillä on ollut talossa jo monta kuukautta pikkukoiranpentuja.

Suurinosa on lahjoitettu jo kaikille niille, jotka suinkin ovat haluneet ottaa vastuulleen pikkuisen koiranpennun, tyttökoiran tai poikakoiran ihan sen mukaan miten on tykätty. Nämä koiranpennut ovat kovin pahatapaisia -tökkivät lapsen yöllä sängystä ettei voi nukkua, puskevat pois ruokapöydästä. Mutta samalla niin suloisia siliteltäviä ja vipeltäjiä. Jalassa heillä on mutaa joten ne pysyvät auton katolla kiinni kuin imukupeilla konsanaan.

Tällähetkellä talossa on jäljellä enää yksi tyttökoiranpentu, sitä ei lahjoiteta pois, eikä myydäkkään.
"Se on suloinen" "Sillä on hame päällä" "ja kolkokengät".

Tuo enkeli tuosta keskeltä lähtee sujittaan heti kunhan löydän siihen semmoisen kivan kellon tilalle.

Systerin parin vuoden takaista piparkakkutaloa mukaillen:
 

Kunhan kaikki rahat on tallessa, tehdään talosta luonnollisesti karhukoplan kestävä.

Oisko näistä kuvista johonkin?

ja takaa. Huomatkaa että takana kuuluu aina olla takataskut.

Tässä viimeisessä näkyy sit se kainalon kiila-palanen.Oisin ehkä tehny siittä isomman ja pidemälle menevän, mutta kangasta ei ollut yhtään enempää.

tämmönen siittä tuli.

Olipa terävä kuva.

niinkö tämäkin. :)

Takissa on oltava taskut. Housuissa on vetskari - käytetään sitä.
öhöh, mitä minä aloinkaan tekemään?? Lopputulos yllätti kuitenkin positiivisesti.

Takkiin tuli kuin tulikin neljä kerrosta.

Vielä puuttuu hihat.. Toiselle puolelle takkia ei tullut vetskaritaskua, kun toisissa housuissa oli nappiliitinki, mutta tuli sitten nappitasku..

HIhat aiheuttaa vielä hieman päänvaivaa, tällähetkellä niistä on tulossa hieman turhan kireät, joten pitäisi lisätä kainaloon hieman kiilaa.. Toiseksi pientä pulmapähkinää tuo mukanaa sisävuoreksi tuleva fleesehiha, joka on vähän huonon mallinen. Fleese-oloasusta ei riittänyt hihoja leikattavaksi, joten otin siitä talteen kokonaiset hihat, mietin nyt pitäisikö minun tehdä sen toiseenpäähän sellaiset "kaarrokkeet" jotta hiha istuisi paikoilleen paremmin? Mutta ensin on tehtävä se kiila-osio tuohon päälikankankaaseen.

Siis enhän  minä tiedä tuleeko tästä koskaan sellaista takkia jota viitsii ihmisten ilmoilla pitää, mutta ainakin tässä on oppinut melkoisen paljon ompelusta, kaavoista ja leikkaamisesta.

Kun on tämmöiset sammarit ja tuommoiset sammarit ja vielä ne värjätyt sammarit.

ja maailman tyylikkäin fleeseasu suoraan kirpputorilta

jotain ulkoilukangasta tuulivuoreksi.

ja komeakuosinen lakana.

--- Tarkoitus ois saada näistä aikaan talvitakki, aattelin tehä tästä semmoisen kuvakertomuksen. :)

Vähän on vielä kyseenalaista käytänkö tuota tuulivuorta vai en, mutta mutta...

hmm. Kuinkahan käy.
Vetskari eteen ja kaks taskuihin pitäs hankkia kaupasta. "kankaat" on haalittu kirpparilta, paitsi ulkoilukangas systerin kautta jostain euron metrihinnalla..

Tätä minun on pitänyt tekemäni jo monta päivää.

Ensteks otetaan isoin mahollinen kattila ja keitetään sipulinkuoria jotka on käyty siivoamassa kaupan sipulihyllystä.

SItte poistetaan kuoret ja lisätään housut.

Ja lopuksi uudenväriset housut ripustetaan kuivumaan.

13.9. "pitäisi meille hankkia mustekala, semmonen mustekala joka asuu syvässä vejessä." toteaa Pupana 5v. "se vois kellalla hakea meille polttopuut." Kun kysyn miten se pärjäis kuivalla maalla. "no se olis tässä akvaaliossa ja lumps lonkelolla (kuvaava kauhaisu omalla kädellä..) nappais halkopinosta puut sisälle."

2.8. vonPoks (6,5v) katseli puhelintani ja tuumi: "Sitte ku mää oon aikuinen, niin määki hankin tuommosen puhelimen". Tuumasin että minkähänlaisia ne puhelimet sitten lienee kun sinä oot aikuinen "Ei sitä voi tietää." ja jatkoi "sittenkun mulle ostetaan puhelimen niin mää haluan tuommosen ku se näyttää hauskalta." Tahallani kysyin, ...että koskas meinasit että sää tarvit puhelinta "Äiti, voisko sitten kun mää saan ajokortin?"

13.7. "sen kunniaksi, että saatin pääsiäismunat voitais ottaa jäätelöä."

17.5 "voi voi, kukahan nuoki verhot ompelis ikkunaan" huokaan. Salamana tulee vastaus vonPoksilta (6v); "Kenellähän meijän talossa on ompelukone? Varmaan yhellä äitillä "

21.4. "minun kummitäti ja kummi...vaari tulee huomenna meille" Pupana 4,5v

9.1.  ‎"Jipii, minullakin on vesirokko." "mutta ei sinulle oo niin paljon näppyjä ko mulla" Näin keskustelevat meidän neidit 4v ja 3v. Kilpailu se on joka piristää!

 28.7.2009  aatelin tehä kakun. Kysyin Tuutikiltä (2,5v) haluaako tulla kaveriksi leipomaan (ts. vatkaamaan) "joo, munakeittoa"

Kansalaisopistossa oli tälle syksylle ohjelmassa hopeasavi-kurssi.
Jo viime syksynä mietin sinne menoa, muta nyt pääsin mukaan.

Aikamoista ainetta. Kuin pieni pala savea, joka muovaillaan, kuivataan ja poltetaan. Lopuksi kiillotetaan hopea kuonan alta esille. Ja kaunista jälkeä tulee.
Tässä minun pahasti viimeistelemättömiä tuotoksia, perhonen, kukka, delfiini ja norsu on tehty muottiin painamalla, tynnyri ja laatta sähelletty omin nokin :)

Tykkään, jos vain teilläpäin järjestetään moisia kursseja niin voin lämpimästi suositella.

MInä olen aina ollut sitä mieltä etten osaa ommella.

Mutta yritän räpöstää sitä mitä huvittaa -jos vain huvittaa.
Syntyi takki syksyn sadekelejä varten:

"Onko se kaukana?
Voiko Suomalaiset mennä tuon viivan yli, tuon suomen yli
Puhuuko siellä ne erikieltä ku Suomee?
Sitte me päästäs meneen lentokoneeseen."

Seikkaiin äkkilähtöjen sivuilla ja tutkin mihin lähettäs. Löysin yhden kohteen johon innostuin ja sit esittelin sitä vonPoksille. Tai siis hotellin esittelyvideota näytin sille:

"mikä se on, uimahalli jossa on hotelli?"
ja sitten "O", silmät pyörähti päässä, "Pihauimapaikka! "

Nuo alun kommentit esitettiin sitten ku näytin goolemapsista että missä se paikka oikein onkaan ja että millainen välimatka sinne todellisuudessa on. Googlemapsin mukaan n.3600km

Kesän kääntyessä lopulle oli mökki tämännäköinen, ikkunaruudut paikoillaan ja ovi alakertaan olemassaan.

Vain yläkerran ovi ja maalipinta puuttui. Jopa listat oli paikoillaan!

Oltiin sukuloimassa viikonloppuna. Matkalla lauleskeltiin lauluja ja sitten laulua "matkustan ympäri maailmaa" joka olikin muksuista nini hurjan hassu, kun niin monella tavalla sanottin Päivää. Puhuttiin lasten kanssa että serkkulan isi osaa hyvin puhua englantia. Siis erimaankieltä . Siinä sitten kerroin että miten monella tavalla voi tervehtiä. Niimpä sovittiin että kukin tervehtii maisteria eri tavalla.

VonPoks sanoo Hello (Helou)
Tuutikki Hi (Hai).
Näinpä ollen Tirppa totesi "minä sanon Leijona".

Nauroin kippurassa tälle ja mietin päässäni että mistä se ykskaks tuon Leijonan repäs.

Matka jatkui ja tultiin lähemmäs määränpäätä ja kyselin sitten muksuilta mitä kunkin piti sanoman. Vanhin mietti ja kysyi sitten että mitä se oli.
"No sää sanot helou" "helou"
Ja tirppa jatkoi "ja Tuutikki sanoo Hai".

Kaks sekunttia mietin että miten se muistikin että miten pitää sanoa. Silloin minunkin päässäni välähti Hai-Leijona. :)

Seuraa täten yllämainittu nurkka.

Pyyhkeistä tuppaa renksut lähtemään kun niitä käyttää. Tässä Sanelma esittelee oivan keinon korvata puuttuna renksu.

Kas näin.  Pyyhe ilman renksua. (tosi huippulaatuinen kuva kuten näet! :) )

Etsi joutilas hiusrenksu tai hanki sellainen. Laita pyyhe kahtia ja yläreunaan keskelle renksu kaksikerroin kuten kuvassa alla.

Sitten vetäset tuolleen välistä sen renksun läpi.

ja vo´laa. Kauniisti roikkuu taas pyyheliina naulakossa. Ilman ylimääräisiä reikiä ja ripustimia. Nuo pompparit kun pystyy nakata pyykkikoneeseen siinä missä pyyhkeenkin. Suosittelen. Käteväksi havaittu konsti tässä talossa ainakin!

Lisäsin tän tänne ku useampi meillä käynyt lapsiperheen äiti on tuumannut että hei, tuossapa näppärä konsti.

Siina tahto että isi kasvattas kunnon parran. Isi tähän tuumi että ei hällä kasva kunnolla parta. Lapsella oli apu moiseen: leikkaa hiukset, niin riittää partaan voimia kasvaa.

Toisesta tapauksesta on jo pitemmän aikaa. Siina on taas päähenkilönä. Keskellä yötä hän kömpi meijän sänkyyn ja kas sinä yönä nukkuki isi silläpuolella jolla äiti tavallisimmin nukkuu. Tyytyväisenä tyttö käperty kainaloon kunnes käsi osui leukaan. kuului parkaisu: ei äitillä oo partaa" ja tyttö hyppäsi äkkiä pois sängystä ja kiersi toiselle puolelle. Siinä piti sitten varmistella vielä äitin leukaa silittämällä että onhan nyt varmasti oikeassa kainalossa. :)

Valmis.

Tuli aika hauska ainakin minusta.  ja kivalta tuntui siinä lekotella, vielä kivempaa ois tieten ollu jos ei ois ollu itikoita..

Illat töitten jälkeen on vaan vilahtanu tällä viikolla ku oon nyppiny.

Ai että mitäkö? Nyppiminen on sitä että on teipinpätkä joka voi olla minkäväristä ja -kokoista tahansa. Sitten tämä laitetaan leikkurikoneeseen joka sitten leikkaa annetun tiedoston mukaisesti teippiin viivoja. Nyppiessä otetaan sitten teipistä ne ylimääräiset osat pois.Tässä yksi kuvioista ennen nyppimistä:

Tässä maistiainen millainen kuvio on tulossa vonPoksin paitaan, alla pilkottaa sit hieman muitakin kuvioita.

Näyttäs olevan poliisiukkeli ja jellona ja öttis ainakin. saa nähä miten ne lopullisesti onnistuu ku tavallisesti nuo prässätään paitoihin siten että kukin väri erikseen, mutta mää aattelin oikasta ja kasata nuo valmiiksi kotona ja sit prässätä kerralla, saa varmimmin oikeaan kohtaan. Helpottaa huomattavasti prässäysvaiheessa, mutta en tiiä mitä se tykkää sit prässätessä. Lätkin vaan sit valmiiksi nypitys kuvat leivinpaperin päälle ku tuossa on semmonen tarrapinta tuossa suojakalvossa, ettei se mee ihan lähmäseksi.

Ja mökkerössä voi jo ihan hyvin leikkiä. Ikkunat tosin puuttuu ja ovet ja sisällä on huovanpalasia, mutta kuitenkin. Katto on melkein huovutettu (vai miten tuo sana oikein taipuu?? kielipoliisi, huhuu??)